maanantai 26. helmikuuta 2018

Magnoliat maalatussa olohuoneessa



Kyllä se kevään odotus alkoi täällä nyt. Ihan sama mitä lämpömittari näyttää, täytyy saada vähän kevään tuntua. Tuli toteutettua yksi kukkahaave vihdoista viimein ja haalin kotiin ensimmäistä kertaa magnolian oksia. 

Ja siis onhan nää vaan niin tajuttoman kauniita, ei pääse yli eikä ympäri. Melkein kuumaa vettä lasiastiaan ja ensin näyttivät tältä ja jo lähtivät nuput avautumaan niin että heti seuraavana päivänä olivat jo puoliavoinna..


Magnoliat pääsivät olohuoneeseen jonka sain viimein maalattua kokonaan savimaalilla, jota on maalattu aiemmin täällä ja täällä ja vähän jo täälläkin. Tila jotenkin syveni ja hivelee nyt silmää niin että täällä viettäisi kaiken ajan erittäin mielellään. 

Samalla pääsi uusi valaisin paikoilleen, tämä tulikin tehtyä jo aiemmin, klik, ja valtava vanha kattokruunu meni hetkeksi varastoon. Vielä kun keksisi minne sen seuraavaksi laittaisi mutta en varmaan koskaan raaski siitä luopua.


Olohuoneen eri harmaan sävyt toimii nyt niin hyvin yhteen ja meillä ei ole mitään kiirettä ottaa tuota, kerrankin ihan kivan näköistä, muovimattoa pois, joten olkoot vielä siinä rauhassa.


Magnoliat tosiaan avautuivat melkein samantien ja ovat niin paikallaan nurkassa, iik miten ne on kauniita! Pakkaset meinasivat iskeä vähän haastetta saada ne kotiin hengissä mutta lämmin auto kun odotti paketteja niin onnistui. Kaisan kukasta Hämeenlinnasta ne löytyivät ja toivottavasti pääsen näkemään kun jokikinen nupuista vielä avautuu.



Pullokokoelma jättipulloja sopii kaapin päälle jossa oli ennen kaikkea sekalaista, nämä tuntuvat nyt niin paljon raikkaammalta kuin ne sekalaiset roinat. 


Lupasin aiemmin käyttökokemusta että miten ne valkoiset pellavapäälliset ovat sohvissa ja nojatuoleissa toimineet ja täytyy kehua että toimii! Hyvin myös onnistutaan näitä aina välillä likaamaan, ja siis todella hyvin, mutta kaikki on lähtenyt pesussa pois ja sitkeimmän näköiset tahrat olen käsitellyt ensin sappisaippualla. 

Iso sohva on muuttunut divaaniksi ja näin siinä aina kenotetaan ja jokin peitto, viltti tai muu on messissä joten tältä tämä rehellisesti meillä näyttää tai sitten vielä nuhjutetummalta.


Sohvapöytään kaipaan nyt uutta vaihtelua, ei siis sillä etteikö se vieläkin ole aivan mahtava mutta kun se on armotta liian pieni. Joten ideat ovat alkaneet täällä nyt muhimaan että mitäs tähän seuraavaksi. Katsotaan mitä siihen kehittyy, jalat ovat ehkä jo löytyneet...

Finally, the living room is painted and so are the base mouldings. The clay paint is super and the different grey hues come together so well that I feel I could spend all my time right here.

Bought some magnolias too, for the first time as well and trying to fight off the winters endless feeling. Got to get some spring mood right now, no matter what the temperature outside might be. And trust me, you don't want to know how cold it is here tomorrow, but I'll just say it will require a lot of wool.

And they are beauties, the magnolias that is, I put them in rather hot water and the buds started to open right away. New chandelier, diy of course and old bottles on the large cabinet, this room really has a fresher feeling now. Started to plan a new coffee table, not that I don't still love this one made out of an old army crate, but it's just too small for us. Let's see what will come of it, I may have found the legs for the new one already...



tiistai 13. helmikuuta 2018

Lisää lämpöä


Tämä talvi on ollutkin aivan erilainen meillä, nimittäin asemalla on oikeasti ollut lämmin sisällä. Aika ihana uusi kokemus kun sitä jo vähän tottui siihen että varpaat ovat kohmeessa villasukista riippumatta ja kolme kerrosta villaa päällä tällä viluisalla ei ole riittänyt.

Puukuitupuhalluksessa suurimman eron teki ehdottomasti yläpohjan puhallus. Ekoeriste puhalsi vielä samana päivänä (kun puhallettiin lattioita, klik ja sitten seiniä, klik) meillä valtavan aseman ullakonkin. Hyvää turve-eristettä ei tietenkään otettu pois, vaan siihen puhallettiin päälle noin 20-25 cm lisää Nativo-puukuitueristettä. Näin kokonaispaksuus eristeellä on nyt noin 45-50 cm eli kyllä kelpaa.


Ullakolle oli myös hieman haastavampi päästä kaikkien letkujen kanssa, tai tuntui minusta haastavalta kun tuo katolla kiipeäminen ei ole sellaista johon minut saisi suostuteltua. Sinne he kiipesivät hujauksessa ja katon huoltoluukusta sisään. Pääsee ullakolle myös kodinhoitohuoneen kautta mutta letkujen tuominen sieltä olisi ollut hyvinkin hölmöä kun on näin hyvä reitti apajille.



Kun valmisteltiin tätä puhallusta huomasimme että ullakolla ei oikein ollut tarpeeksi ilmanvaihtoa ja me ihmeteltiin että mistä tämä voi johtua, eihän sitä ole voitu rakentaa näin huolimattomasti kun on jo sata vuotta porskuttanut. Mutta jotain oli pielessä, sen näki siitä että katon sisäpinnan laudoituksessa näkyi tarpeetonta veden kondensaation tuomaa tummenemaa ja käteenkin laudat tuntuivat turhan kosteahkoilta. 

Kunnes me tajuttiin se. 
60-luvulla ullakon tuuletuskanavia oli kanavoitu viemään viilennystä vain aseman alakerran akustohuoneisiin ym. tiloihin ja ullakolta ei päässyt ilma kunnolla tuulettumaan. Kun katkaisimme yhden suurista tuuletuskanavista joka vei juuri vanhaan akustohuoneeseen niin aivan kuin ullakolla olisi vaihtunut ilmanvirtauksen suunta. Nyt kun ullakon ilma vaihtuu suoraan katolle katettua kanavaa pitkin, ei vaihtuva ilma yritä enää puskea yläkerran keittiöön ja tämäkin lämmittää kovasti asemaa.

Kannattaa siis tarkistaa ullakon tuuletustilanne vanhassa talossa, erityisesti jos jotain muutoksia on tehty. Nyt vaihtuu ilma mutta ei sisätilojen kautta, jes. 


Historia ja pienet lasten piilotetut aarteet, joita ollaan ullakolta löydetty saivat kaikki jäädä talteen eristeen alle. 


Ullakolle kiivettäessä huomattiin että katolla oli täysin eristämättömiäkin kohtia (!) kuten päädyn toisen portaikon yläpuolella ei ollut eristettä hitustakaan, joten ei ihme että on siinä päädyssä taloa ollut aina ihan jäätävää talvella. Eli keittiössä, kivakiva.


Luulimme aina ennen että aseman heikoin lenkki eristyksessä on seinät, sillä kun idästä puhalsi kova pakkastuuli talvella, saattoi olohuoneessakin laskea lämpötila 16 asteeseen pahimmillaan, puhumattakaan keittiöstä joka on se kylmä pää taloa. 

No eivät olleet seinät se ongelma, se oli yläpohja! 

Nyt on maalämpökone säädetty 20 asteeseen (ennen 21 astetta), uskalias testi mutta tahtoo tietää että voitaisiinko säästää tänä vuonna lämmityksessä oikeasti vähän rahaakin. Olohuoneessa on nyt 21 astetta, myrskypäivinä 19,5 astetta eikä sen alle ole menty, aivan huippua. Alakerta on vielä viileämpi tila mutta siellä onkin remontoitavia huoneita ja lattioissa peräti reikiä ynnä muuta mukavaa pientä. 

Tämä on ollut paras remontti asemalla tähän asti, eikä se edes sinänsä näy. Mutta kyllä tuntee. Vähemmän lämpöhukkaa, vähemmän jääpuikkoja räystäillä ja enemmän lämpöä ja ihan samalla tavalla hengittää talo kuin ennenkin.

- Blogiyhteistyö Ekoeriste Oy:n ja Huntonin kanssa

 Sorry, only in Finnish this time, we had some eco-insulation done to our attic as well!