tiistai 7. marraskuuta 2017

Aseman kylpyhuoneen remontti osa 1


Hurja remontti-rysäys on ollut täällä päällä koko lokakuun että tästäpä syystä on ollut hiljaista hetkisen. Tämä on taas sellainen klassinen tapaus että kun puretaan yksi huone, onkin pakko purkaa toinen huone ja sitten remontti hassuun tapaan, laajeni öhöm, vielä kolmanteen huoneeseen. Mutta tästä lisää pian!

Homma lähti käyntiin aseman alakerran vessan purkamisella, joka oli odottanut aika kauan sen kimppuun ehtimistä sekä meidän luottokorjaajan, Hirsiberian Ville Purasen aikataulun vapautumista. 

Kun aikataulusta löytyi aukko, päätettiin vessan lattia purkaa kiireen vilkkaa, vaikka oli kuinka myöhä syksy. Lattialaudat ja väliseinät vessoista olimme purkaneet jo muutama vuosi takaperin ja nyt siis päästiin pohjan kimppuun. 


Kun oli vain 14,5 neliön tilasta kyse, päätimme poistaa eristeet itse. Kokeilimme lapiointiakin ja se oli ihan hullun hommaa, sillä pölyä oli sen jälkeen korvia myöten kaikkialla. 

Ensin oli jopa ajatus että voisimme kierrättää osan turpeesta, koska se on niin super-eriste. Sopivan hapan lahoa vastaan ja lattiassa osa täytteestä oli kuitenkin ihan kunnossa. Totesimme sitten että siitä sortteerauksesta olisi ollut paljon enemmän vaivaa kuin iloa.


Ostimme poistoa varten 1500 W puruimurin ja imuroimme eristeet itse pois! Varoimme kovasti nauloja ja tiilenpaloja ja sotkuiset pohjat harjasimme puhtaaksi lopuksi käsin. Imuria piti vähän modata, muun muassa Puuilosta ostetun letkun päähän teippasimme putkea jäykistykseksi ja homma oli paljon siistimpää kuin pelkäsimme, suorastaan pölytöntä, ellei pussi vähän hajonnut. 

Haaste oli vain löytää kirkkaita suuria muovipusseja, koska täytyi nähdä milloin säkki on täynnä. Ne löytyivät Clasulta mutta niitä piti vähän vahvistaa ylälaidasta erkkarilla, eli ei ihan riittävän vahvoja mutta menettelivät.


Erkkari auttoi sitten muihinkin pikku reikiin joita tuli pienistä vahinkonauloista mutta imurointi meni muuten todella hyvin ja lajiteltiin jätteet huolella ja säästettiin näin hurjasti. Saimme nimittäin viedä hyvin lajitellun turpeen haravointijätteeseen, puun tottakai purkupuuhun ja sekajätettä jäi suhteessa todella vähän.


Ja jäihän meille sitten vielä täysin toimiva puruimuri eli aika win-win-tilanne.


Mutta siis takaisin kylpyhuoneeseen! Täällä oli tiedossa aseman ainoa kosteusvaurio, sillä vanhan putken oli annettu vuotaa vuosikymmeniä jo ennen kuin me asema ostettiin. Vauriota oli surkuhupaisesti paikattu styrokseilla alapohjan puolelta ja kaikkea muutakin hölmöä. 

Alapohja oli aikamoista haperoa ja menin minäkin siitä läpi vahingossa, hui, ei onneksi sattunut pahasti. Valurautaputkien poisto oli myös aika rankka operaatio, mutta puukkosaha valurautaterällä teki homman hyvin, erityisesti kun sahaaja oli mieheke.



Pohjaa purkaessa alta löytyi aivan loistavassa kunnossa olevat paksut runkohirret joissa ei ollut onneksi mitään vikaa mutta paljastui myös se että vaurio todellakin jatkui seinän toiselle puolelle, vedenjakohuoneeseen.

Kyllähän me se tiedettiin että siellä on lattia aivan pilalla, mutta emme olisi sinänsä halunneet sitä kiireellä tähän samaan saumaan, mutta tuonne se remontti sitten laajeni.


Sitten rakentikin Ville jo uuden alapohjan raakaponttilaudasta ja korjasi vauriot puulla. Meillä oli varastossa pellavalevy-eristettä joten sitä laitettiin seinäpaikkauksiin. 


Onneksi vanhat vasat olivat kunnossa niin että ne pystyttiin kierrättämään, juhuu!


Ja sitten näyttikin jo tältä, pohjalle vielä muoviton ilmansulkupahvi Domus Classicalta sekä pellavarivenauhalla tiivistetyt kolmiorimat alareunoihin. Tämä huone oli näin jo vedottomampi kuin se oli ollut koskaan meidän aikana. Uskomatonta.


Tuossa nurkassa on muinoin ollut suuri hormikompleksi, joka on purettu 60-luvulla.


Näytän pian lisää sekä millä tämä sitten täytettiin, tästä tuli aikamoinen super-lokakuu!

Renovation, eco-renovation, that was our October and sorry, only Finnish this time!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti